Osallistavan oppimisen toimintakulttuuri: Design-suuntautunut pedagogiikka koulun toimintakulttuurin kehittäjänä. Osallistava DOP-oppimiskulttuuri. Lappeenranta 23-24.11.2015.

Enkenberg, J., Liljeström, A. & Vartiainen, H. (2015). Osallistavan oppimisen toimintakulttuuri: Design-suuntautunut pedagogiikka koulun toimintakulttuurin kehittäjänä. DOP-oppimisen toteutus ja arviointi. Lappeenranta 21-22.10.2015.

DOP! OPPIMISPOLKU

Luentodiat

DOP-käsikirja

Tehtävänanto

1. Pohtikaa pienryhmissä kiinnostavia paikallisia ilmiöitä, joilla yhteys globaaliin tai sellaisia kulttuurisia käytänteitä, joita olisi tarve uudistaa.

2. Valitkaa edellä ideoitujen ilmiöiden joukosta se, jota koulun DOP-oppimisprojekti voisi tarkastella. Tämän jälkeen lähtekää yhdessä suunnittelemaan miten hyvän projektin kahdeksan ominaisuutta (Martinez & Stager, 2013) voisivat DOP-oppimisprojektissa toteutua (ks. DOP-käsikirja).

Martinez & Stager (2013)

Hyvän oppimisprojektin
KAHDEKSAN OMINAISUUTTA

1. Tarkoitus ja relevanssi (Purpose and relevance) On kysyttävä: Onko suunniteltu projekti oppijoille aidosti merkityksellinen? Herättääkö se heissä siinä määrin mielenkiintoa, että he ovat valmiita käyttämään siihen omaa aikaansa, voimiaan sekä luovuuttaan?

2. Aika (time). Oppijoilla tulee olla käytettävissään riittävästi aikaa ajatteluun, suunnitteluun, toimeenpanoon, korjailuun, suunnan muuttamiseen, sekä projektin korjailuun.

3. Monimutkaisuus (complexity). Parhaimmat projektit yhdistävät useita oppiaineita ja tukeutuvat oppijoiden olemassa olevaan tietoon ilmiöstä/asiasta. Ne myös hyödyntävät jokaisen oppijan asiantuntemusta.  Onnekkaat arvaukset, oivallukset ja ideat ovat yhteydessä parhaisiin tuloksiin.

4. Intohimo (intensity). Projektit muodostavat periaatteessa erinomaisen lähteen oppijoita innostavan ja kiinnostavan työskentelyn harjoitteluun.

5. Yhteys (connection). Onnistuneiden projektien aikana oppijat rakentavat yhteyksiä toisiin oppijoihin, asiantuntijoihin, eri tiedonalueisiin, tehokkaisiin ideoihin sekä ympäröivään maailmaan – usein teknologian välittämänä. Tuloksia tuottava kollaboraatio on usein seurausta oppijoiden omien tarpeiden huomioonottamisesta. Kollaboraaatio voi ilmetä esim. toisten oppijoiden toiminnan havainnointina, kysymyksen esittämisenä tai projektin ajan jatkuvana työskentelynä pienryhmässä.

6. Käsiksi pääsy (access).  Oppijoilla tulee olla projektin aikana käytettävissään riittävä määrä tarpeellisiksi kokemiaan konkreettisia ja digitaalisia materiaaleja. Kannettavat tietokoneet ja padit ovat useimmiten suureksi avuksi. Materiaali voi käsittää kirjoja, työvälineitä, laitteita, ohjelmistoja sekä Lego-palikoita mm..

7. Jaettavuus (shareability). Oppijoiden  aikaansaamat tulokset tulee voida jakaa muiden kanssa.  Tulosten jakamisella on merkittäviä motivationaalisia vaikutuksia suoriutumisen kehittymiseen. Jakaminen lisää toiminnan relevanssia, tukee vastavuoroista oppimista, tarjoaa uusia näkökulmia projektityöskentelyn kohteena olevaan ilmiöön sekä lisää oppimistoiminnan autenttisuutta.

8. Uutuusarvo (novelty). Projektien ideat/aiheet/kohteet ovat harvoin niin tärkeitä, että jokaisen oppijan jokaisessa luokassa tulisi niitä toteuttaa samanmuotoisena. Oppijat voivat oppia toistensa innovatiivisista/uusista ideoista toistamatta ko. projektia orjallisesti tavalla, jolla joku toinen onaiemmin sen läpikäynyt. Tuloksia tuottavassa oppimisyhteisössä oppiminen hyödyntää muiden saavutuksia ja oivalluksia ja rakentaa uutta niiden pohjalle. Näin tieto ja toiminta tulevat luonnollisella tavalla jaetuksi ilman pakottamista toistoon.

Martinez, S. & Stager, G. (2013) Invent to Learn. Making, Tinkering, and Engineering in trhe Classroom. Constructing Modern Press s. 58.

vapaasti suom.  prof. (emeritus) Jorma Enkenberg: doplpr.blogspot.fi

luentodiat 4.6.2015
Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan kampus